Kevät keikkuen tulevi

Meiltä suli lumi jo ajat sitten. Alkavalle viikolle on luvattu jo varsin keväisiä lämpötiloja. Vaikka ne eivät vielä tulisikaan jäädäkseen, aloitin varustautumisen kevätkeleihin neulomalla violettiin vivahtavan räyhäpinkin Blend Bamboo-lankakerän kuopukselle pipoksi. Se vain jotenkin kuului uuden kevättakin kaveriksi. Kuvasta ei näy, mutta pipo on takin vuorin ja vetoketjun värinen.

 

Pipon malli on syntynyt neuloessa. Loin muistaakseni 96 silmukkaa. Resori on n. 20 kerrosta 2 oikein takareunasta neulottuna eli kiertäen, 2 nurin. Sileän neuleen alkaessa lisäsin tasaisin välein 6 silmukkaa. Joka neljästoista kerros on neulottu nurin. Kuvassa näkyy "saumakohta", jossa kokeilin nurjan raidan tasaamista neulomalla kerroksen viimeisen ja ensimmäisen silmukan yhteen.

Kevättä odottavat myös vihainen ninjahamsteri, ja pöllö, jolle taidan kuitenkin vielä tehdä pinkit siivet. Hamsteri on tehty soveltaen samaa ohjetta, kuin edeltävänkin postauksen hamsteri. Pöllö on tuollainen pötkylä. Jotain täytyy käsien tehdä kielikurssilla...

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille blogiin kurkkaajille!

Halittava hamsteri

Esikoinen on ollut ylpeä ihan oikean hamsterin omistaja jo useamman kuukauden. "Äiti, pitäisiköhän sun tehdä mullekin oma hamsteri?" kyseli kuopus jonkun aikaa sitten. Kun hienovaraiset vihjaukset muuttuivat käskymuotoon "Äiti! Virkkaa mulle hamsteri! Nyt heti!", oli tartuttava koukkuun ja lankaan.

Tämän kummempaa kuvaa ei hamsterista ole toistaiseksi tarjolla. Tätäkin otettaessa kuopus vahti vieressä. Hamsteri syntyi Blend Bamboo-langoista koon 3,5 koukulla. Lauralle kiitos avusta ohjeen metsästyksessä. Ohje on japanilaisesta kirjasta, jonka nimeä en valitettavasti osaa kertoa. Hamsteri on melkein ohjeen mukaan tehty. Oli mieluisa työn tilaajalle. Ja nyt onkin sitten tilauksessa vihainen ninja-hamsteri...

Vihreä villatakki

Suloinen kummipoikamme viettää perjantaina ensimmäistä kertaa synttäreitään. Ikävä kyllä emme pääse juhlimaan paikan päälle. Onneksi posti kuljettaa paketit, ja skypellä saamme vilkutella ja höpötellä.

Lahjaksi neuloin villatakin viimeisistä jemmaamistani marttavärisistä 7 veljestä-langoista. Tykkään kovasti tuosta vihreästä yhdistettynä valkoiseen, tällä kertaa luonnonvalkoiseen. Ohjetta katsoin täältä, uusimmasta Petite Purls-numerosta. Muokkasin ohjetta hieman. Enemmänkin olisi voinut muokata, mutta se olisi vaatinut paljon purkamista, ja olisi tullut kiire ehtiä saada takki ajoissa valmiiksi. Olin kyllä kahden vaiheilla, ja pyysin kummipojasta mittoja ja mallailin oman kuopuksen päällä mittoihin verraten. Toivottavasti tätä nyt pystyy kuitenkin käyttämään. Ja jos ei pysty, niin pakettia tänne vaan, laitetaan uusiksi.

Minulla oli neuloessani mielessä tietyt puiset napit jemmastani, mutta valmiiseen takkiin ne näyttivätkin vain "ihan ok:lta". Niinpä sitten marssin lasten kanssa erään koulupäivän jälkeen ostamaan valkoisia nappeja.... mutta nämä napit valitsivat meidät, eikun miten se menikään.

Kummipoika sai pyynnöstämme paketin myös Lauran verstaalta. Paketin sisällöstä saa vinkkiä vaikkapa tästä postauksesta.

Paljon onnea murunen!

Vauvan vaaleanpunaista

Pikkuruinen mekko matkustaa huomenna miehen mukana Rotterdamiin onnittelemaan vastasyntynyttä pienokaista. Malli omasta päästä, lanka vanhaa woolia ja puikot 3,5. Toivottavasti mekko on sopiva ennen kesähelteitä, kun päätin neuloa sen villasta.

Kaarroke aina oikeaa raglanlisäyksillä, helmassa makkaroita nurin-oikein raidoilla, välissä sileää neuletta. Eteen virkkasin koristeeksi pienen kukkasen. Takana on kiinnityksenä yksi nappi. Ajatuksena on, että tämä malli toimisi käytössä ensin mekkona, ja myöhemmin tunikana ja liivinä. Toivottavasti mekko pääsee käyttöön. Kiva oli taas neuloa jotakin pientä, ranne ei nyt oikein kestä isompia neuletöitä.

Pussukka kännykälle

Uusi kännykkä kaipasi suojaa käsilaukussa pyöriessään. Kaapista löytyi Kikkailijan kätköistä meille muuttanut retrofroteepala, joka oli leikattu vaipan muotoon. Siitä ja fleecepalasta syntyi mittojen mukaan yksinkertainen pussukka.

 

Vaippaompeluiden peruina kaapista löytyi vielä myös hyvää tarranauhaa, joka kestää usein toistuvaa avaamista ja sulkemista. Ompeluksenahan tämä ei ole mitenkään vaativimmasta päästä. Mutta tämä on silti yksi viime aikojen omatekoisista suosikeistani. Kiva, että en koskaan saanut aikaiseksi ommella tästä ihanasta kankaasta vaippaa. Nyt kaunis kuosi ilahduttaa minua monta kertaa päivässä, vaikka kestovaipat eivät meillä enää pesukoneessa pyörikään.

Suklaata,vaniljaa, mansikkaa...

Mies väittää, että leikkiruokia on tehty jo älyttömästi.

 Ei taida raukka ymmärtää, että hurahdus on vasta ihan aluillaan.  

Valmistuneet ruuat ovat hyvin herkkupainotteisia.

Jäätelöt kuopus tilasi tofutuutteina. Maitoallergikko kun on aina

jätskikiskalla jäänyt paitsi jäätelöpallojen valinnasta tötterön päälle.

 

 Pari dominokeksiä ja herkkukuorrutettu muffinssi eli cupcake.

 Jotain kunnollistakin "syötävää". Lihapullat ovat toistaiseksi vailla lisäkettä.

Kaikki nämä syntyivät ilman ohjetta improvisoiden. Lankoina Catanian puuvillaa ja Blend Bamboota (bambua ja puuvillaa). Koukku kokoa 3,5. Virkkaajaa viihdytti tv:ssä ansiokkaasti Ville Haapasalo reissuineen. Kiitos Yle Teema!

Pientä purtavaa

 

 

Kuopus sai joululahjaksi ihan oman keittiön. 

Jonkin verran keittiössä on jo ruokia, 

mutta projektina on tehdä sinne lisää kaikenlaista syötävää.

 Aloitin virkkaamalla täytekeksejä vadelmahillolla ja vaniljakreemillä.

Lanka on Blend Bamboota, koukku 3,5. 

Seuraavaksi syntyy varmaankin suklaakeksejä samalla tyylillä.

Resorifarkkuja

Kuopus mokoma kasvaa kaiken aikaa, ja venyminen aiheuttaa housujen muuttumista capreiksi. Joskus kirppikseltä ostamastani joustavasta farkkukankaasta surauttelin ensin kokeeksi yhdet pöksyt. Kun ne pääsivät käyttöön, tein toisetkin.

Ensimmäisissä pöksyissä on varaa uudellekin pituuspyrähdykselle. Resoreiden ansiosta toimivat kuitenkin mainiosti käytössä jo nyt. Toisissa pöksyissä muokkasin kaavaa enemmän, ja suunnittelin laittavani reilusti pidemmät resorit. Mutta resoreita mallaillessani en vain päässyt yli siitä, että tumma farkkukangas huusi kaverikseen punaista resoria. Laitoin sitten niin pitkät, kuin tästä napakammasta punaisesta resoristani vielä sai laitettua.

Hyvin näkyy kuvasta, kuinka toiset pöksyt ovat jo päässeet useampaan pesuun. Toisen lahjeresorin sauma lipsahti eteen, mutta en käynyt vielä purkamaan, kun ei se käytössä pistä silmään. Ompelukoneeni lamppu ei toimi lampun vaihdosta huolimatta, ja tällaisissa jutuissa sen sitten huomaa - olin mukamas vielä tarkistavinani, että menee oikein päin. Kaava on piirretty joskus ammoin vanhasta Ottobre-lehdestä, numerosta 4/2000. Kaava on lehdessä muistaakseni legginssien tms. nimellä, mutta malli on väljä, ja siinä on alaspäin levenevät lahkeet. Eikä alkuperäisessä mallissa siis ole resoreita ollenkaan. Lisäksi molempiin pöksyihin on tehty omia sovelluksia. Mutta ihan kelpo kaava lähteä muokkaamaan resorifarkuiksi.




Toisiin pöksyihin ompelin piristykseksi pätkän sieninauhaa. Kun kerran päädyin punaisiin resoreihinkin. Sovituskuvat ovat näistä pöksyistä.

Nuken vaatettamista

Kuopuksen nukkevauvalle oli tarjolla vain liian suuria vaatteita. Niinpä oli tartuttava tilkkuihin ja ommeltava. Osa nuken vaatteista käärittiin jouluksi pakettiin, osan nukke sai lämmikkeekseen saman tien.

Housut velouria, paita joustofroteeta. Paita on leikattu fiilispohjalta, housuihin otettiin osviittaa Nuken omat vaatteet-kirjasta, mutta kaavaa on muokattu pienemmäksi. Housujen ompelemisen aloitti esikoinen, minä viimeistelin, kun tulikin jotakin kiinnostavampaa tekemistä.

Nämä vaatteet tulivat joulupaketista. Mekko puuvillaa, sekä mekkokangas että sydämen kangas ovat mummini minulle lahjoittamia. Tuo punainen taitaa olla feresikankaan jämiä. Mekon alle sain vielä tehtyä leggarit paloista, joita olin jo heittämässä pois. Molemmat tehty ilman kaavoja.

Tässä vielä ensimmäisen kuvan paita ja parempi kuva legginsseistä. Kuvattu kuopuksen vaatimuksesta.

Suloisuus slipoverissa

 

Kummipoika sai nimpparilahjansa hieman myöhässä, kun tuli sen itse meiltä hakemaan. 

Ohjeena Petite Purlsista löytynyt Georgie's vest. 

Lankana Viking Baby Ull, tietysti ruskeana. 

Puikkoja en enää muista, mutta veikkaan koon 3 addi bambupyöröjä.

Vaan viis slipoverista, mannekiini on suunnattomasti suloisempi. 

Kuvat julkaistu kummipojan designista vastaavien luvalla.

Tuliaisia Rotterdamista

Tänään käytiin koko perheen voimin ulkomailla, kohteena Rotterdam. Pääsin kangaskauppaan, jonne jäi vielä vaikka mitä ihanuuksia. Vähän sellaisia tuli mukaankin. Vielä kun löytyisi ompeluun aikaa ja inspiraatiota.

Jatkoaikaa vanhoille rattaille

Miehen esikoisen (17 v.) vanhojen avorattaiden kankaille oli käynyt kuten niille nyt varastossa käy, home teki tuhojaan. Tykkään näistä vanhoista avorattaista käytössä, ovat ihanan näppärät ja kevyet nostella, ja menevät pieneen tilaan. Silti kyytiin mahtuu kuopuksen lisäksi myös vähän tavaraa, jota yleensä neljän muksun kanssa liikkuessa tuppaa myös olemaan mukana. Kuvissa tavarakorissa on sadesuoja, sekä aiemmin ompelemani neliöliina.

Siispä rattaat tarvitsivat uudet kankaat. Kiitos ystävälliselle kanssaompelijalle, joka säästi minulta kaavoittamisen vaivan, ja lähetti kaavat postitse. Tarkoitus oli ommella tämä projekti jo ennen muuttoa, mutta olin mennyt pakkaamaan harmaan kanttinauhan jo johonkin jemmaan. Kanttinauha pysytteli piilossa täällä uudessakin kotimaassa, kunnes putkahti yks kaks piilostaan lankasenkin kätköistä.

Kaikki jatkojohdot olivat jo käytössä, ja koska pikkurattaat tarvittiin seuraavan päivän Brysselin reissulle, ompelin sitten uudet kankaat lattialla. En suosittele, selkä on vieläkin kipeä. Kovin läheistä tarkastelua eivät saumat ja kanttaukset kestä, eikä vanha ompelukone ollut joka kohdassa yhteistyöhaluinen. Ompelukonekuumetta pukkaakin. Kangas on Ikeasta, pehmusteena kehnoa fleecepeittoa, kun sellainen pyöri sopivasti saatavilla kankaita leikatessani. Istuinosan kovike on alkuperäisistä rattaista, se kun oli ihan kunnossa.

 

Kuopus tykästyi "uusiin rattaisiinsa". Minua ilahduttaa kovasti, kun vanha tavara sai lisää käyttöikää. Ja ovat nämä uudet kankaat pirtsakammatkin, kuin alkuperäiset tummansiniset.

Mekkomania

Puikot ovat viuhuneet mekkoja kuopukselle. 

Talven vetoa ja viimaa vastaan on varustauduttu villamekolla. Ohjeena on käytetty Georgie Hallamin Oriental Lily mekko- ja tunikaohjetta. Hihat jätin lyhyiksi, ajattelin että mekko menee sillä tavalla useammalla kelillä. Violetti lanka on hyvin haudottua pussiwoolia, Novitan Korian tehtaanmyymälästä joskus muinoin hamstrattu. Siitä piti joskus tulla esikoiselle villatakki, vaan kun ei taida koskaan olla niin kylmä, että neiti sellaista tarvitsisi. Ajattelin neuloa mekolle kaveriksi raidalliset legginssit ja ehkäpä boleronkin, lankaa riittää. Ruskea lanka on Vikingin baby ullia, ja koristeissa käytetyt ovat nallea ja seiskaveikkaa. Puikot kokoa 3,5.
 

Ompelijat saattavat huomata, että mekon mallihan on ilmiselvä tissis. Kivalta se silti näyttää lapsenkin päällä. Viileämmillä ilmoilla alle puetaan kuitenkin pitkähihainen paita.

Virkattujen koristeiden sijoittelu on toteutettu kuopuksen oman suunnitelman mukaan. Pikkaisen tuo lintu vielä kaipaa vauhtiraitaa, ja takapuolelle olisin kirjonut kärpäsen, jos olisin osannut.

Tora Frosethin Little sisters dress on jo toinen tekele samalla ohjeella. Muokkasin ohjetta hieman käsiaukkojen kohdalta, sillä painavalla puuvillalangalla niistä tulee ohjeen mukaan tehtyinä minun makuuni liian suuret. Muutenkin silmukka- ja kerrosmääriä on hieman muuteltu langan mukaan. Alkuperäinen ohjehan on villalangalle. Käyttämäni lanka on Schachenmayr Cataniaa, pinkki taitaa olla aloe vera versiota, ruskea tavallista. Tykkään tästä langasta kovasti. Napit olivat omasta jemmasta, varmaankin aikoinaan Haminan Fidasta hamstrattu. Tähän mekkoon neulottiin kasvunvaraa reilusti, eli se pääsee kaappiin odottamaan sopivaa hetkeä. Jotenkin noita sopivankokoisia mekkoja on vain päässyt kertymään...

 

Eikä hätää, paikallinen lankakauppa on jo bongattu, ja siellä on asioitukin. Valikoima ei ole mitenkään huimaava, ja kovasti täällä on tarjolla akryylilankoja. Mutta löytyi sieltä puuvillaa ja merinoakin. Onneksi myös posti kulkee, joten akuuttiin tarpeeseen sopii napsutella tutuista puodeista.

Toivon vihreää

Jatketaan pienten peittojen sarjaa. 

Vihreä on toivon väri, joten pieni Toivo sai kastelahjakseen vihreän peiton.

Ohje Lykkefantenin Baby Chalice Blanket. Lanka on virolaista, villaa ja pellavaa. Tuo kaunis vihreä väri on saanut minut tuota lankaa joskus hamstraamaan. Nyt sille löytyi sopiva käyttötarkoitus. Oma kuopus toivoo samanlaista peittoa, saas nähdä, saako peittosarja jatkoa uudessa kotimaassa. Lankaa kyllä muuttokuormassa riittäisi vielä toiseenkin peittoon.

Pienempi muuttokuorma virkaten?

Yllätys yllätys, tämäkin blogi päivittyy joskus. Toivotaan, että tämän bloggauksen tuotos kuitenkin pysyy nuoremman kummipojan perheeltä salassa vielä huomiseen asti. Kukapa sitä reissuunlähtötohinassa blogeja kurkkisi?

Edessä on kuusihenkisen perheen muuttaminen Belgiaan Antwerpeniin. Miehen kesäloman aikana yritimme pienentää tulevaa muuttokuormaa vähentämällä tavaramäärää. Kannoin korteni kekoon myös lankasenkin sisältöä vähentämällä, ei vielä lankoja karsien, mutta virkaten sentään.

 Lankoina kasvivärjättyä Pirtin kehräämön kampalankaa, ja luonnonvalkoista seiskaveikkaa. Keltainen värjätty koivun lehdillä, vihreät nokkosilla ja pihlajan lehdillä. Vaaleampi vihreä oli ennen pataan päätymistään valkoista, tummempi harmaata lankaa. Nämä kasvivärjätyt langat ovat odottaneet kaapin kätköissä sitä oikeaa työtä jo tovin, värjäyskurssista on jo neljä vuotta.

Pitsipalan ohje hieman muokattuna kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Lisäsin vielä kerroksen kiinteitä silmukoita värjätyllä langalla, ja kerroksen pylväitä valkoisella. Palojen yhdistäminen olisi voinut sujua siistimminkin, mutta ehkäpä tuo nyt ensimmäiseksi tilkkupeittoyritykseksi välttää.




Peitto on vauvakokoa, ja pääsee lämmittämään pientä kummipoikaamme.

Minttumaan takana arpoo

Minttumaan takana-blogissa arvotaan ihanaisia pussukoita. 

 

Suosittelen kurkistamaan blogiin muutenkin kuin arvonnan vuoksi. Minttumaassa taas voi shoppailla ihania tuotteita aina saippuoista koruihin, ja pussukoista rakkauspeliin.
Kurkista ihmeessä :).

Ihmemaassa arvotaan

Oman blogin päivittäminen on jäänyt kuvansiirto-ongelmien alle. Mutta onneksi blogeja riittää. Ihmemaassa on arvonta meneillään.

Kyllä täälläkin käsitöitä syntyy, viime aikoina lähinnä ommellen ja virkaten. Ehkäpä vielä joskus blogiinkin asti päivitettäväksi.

Multnomah mummille

Mummini täytti 80 vuotta. Lahjaneuleeksi valikoitui lopulta Hello knittyn suunnittelema Multnomah-huivi. Lanka on ihan vain Novitan Nallea, sitä kun oli lankasenkin kätköissä sopivassa sävyssä tarjolla heti aloitusvimman iskiessä.

Luulin minulle tulevan kiire huivin kanssa, mutta tämä malli olikin nopea neulottava. Huivi oli hyvissä ajoin neulottu, langanpäät päätelty ja lanoliinikylvyssä pehmitetty. Venyttelin huivia vain hieman lanoliinikylvyn jälkeen, en uskaltanut lähteä pingoittamaan huivin kaarevia reunoja minulle suodun kärsivällisyyden määrällä... Hyvä siitä näinkin tuli.

"Otatko äkkiä sen kuvan, tuuli on turhan kova imettäjälle näin ohuessa mekossa..."

Huivi valmistui hyvissä ajoin, mutta kuvaaminen tietysti jäi. Annoin huivin mummille oikeana syntymäpäivänä, ja juhlissa kipaistiin sitten pihalle räpsimään pikaisesti muutama kuva. Isäni uhrautui ottamaan kuvat, vaikka joutuikin koskemaan väärän merkkiseen kameraan ;).

 

Multnomah-huivi asettuu kauniisti sekä hartioille, että kaulalle. Pidän myös siitä, miten aina oikean kaaret toistuvat reunuksen pitsissä. Mummille sanoin, ettei tämä ole hieno hepenes pitsihuivi, jota ei raaskisi käyttää, vaan arkiseen käyttöön tarkoitettu lämmike, jokainen silmukka rakkaudella ja kiitollisuudella neulottu.

Pieni, pinkki pitsihelmainen

Pikkuserkku sai pienen tytön. Tämä tieto sai puikot suihkimaan pientä mekkoa. Lanka on marjapuuron väristä Catania aloe veraa. Kuva on nopea räpsäisy huonossa valossa kesken juhlien, mutta saatiinpa sentään kuva pienestä pinkistä pitsihelmaisesta.

Tämä mekko on taas loistoesimerkki siitä, miten seuraan ohjeita. Nimittäin aloin tehdä mekkosta tätä ohjetta mukaillen. Kesken kaiken tuli mieleen, että vaikka itse pidän mallista hurjasti, on se ehkä käytössä hieman erikoinen. Joten päätin tehdä tavallisemman helman. Piristykseksi neuloin helmaan hieman pitsiä. Virkattu kukka on ommeltu toisesta reunasta kiinni mekkoon, toinen reuna kätkee alleen nepparin halkion sulkemiseksi.

Tykkään itse lopputuloksesta, toivottavasti siitä tykätään myös pikkuserkun perheessä. Voi olla, että jossakin vaiheessa puikot suihkivat omallekin kuopukselle vastaavan mekkosen.

Jämälankavillikset

Jämäkerät Novitan Puroa päätyivät pitkälahkeisiksi villahousuiksi - tämä ei taida yllättää ketään. Päävärinä housuissa on sävy kaarna, resoreissa vyötäröllä ja lahkeissa violettisävyinen, olisiko ollut nimeltään luumu. Kelpo pöksyt tuli näin yhdistellenkin, yksinään ei olisi kumpikaan sävy enää riittänyt.