sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Kesäpöksyjä


Nostin pitkästä aikaa saumurin ja ompelukoneen esiin.
Tuloksena syntyi esikoiselle ja kuopukselle
kesäisiä pöksyjä, joiden inspiraatio täältä.





Esikoinen sai caprit odottamaan tilattua koiratunikaa.
Caprien pituudessa on kasvunvaraa,
mutta eiköhän se kesän mittaan tule käytettyä.






Housut olivat ensin tietysti ihan tyhmät,
mutta kikkailijan Tallinnan tuliainen
muutti pöksyt kertaheitolla ihaniksi.






Kuopus taas sai junapöksyt täyspitkinä.
Sama kikka toimi näissäkin pöksyissä.








Nukkumaan kuopus kömpi uusissa junapöksyissä,
ja niihin sopivassa tutan uusretrokuosisessa junapaidassa.
Nyt ei kuulemma sovi vaihtaa yöpukua päälle.





Kangas on mummun vanha joustofroteelakana.
Ajattelin tehdä kaavanmuokkauskokeilut tuosta joustofroteelakanasta,
ennen kuin säntään ostamaan lisää kangasta.
Heti syntyikin kivaa käyttövaatetta.


Kaava on reilusti muokattu
Suuren Käsityölehden 3/2009 fleecehousujen kaavasta.
Kaava tuntui toimivan kerralla kivasti, ihanan istuvia pöksyjä tuli.


Nämä pöksyt ovat todellisia hyvän mielen pöksyjä:
sain pitkästä aikaa ommeltua, eikä mennyt edes purkamiseksi.
Hintaa näille housuille ei paljon kertynyt,
siitäkin on ihan hyvä mieli me & i shoppailun jälkeen...
Näiden surautteluun voisi vaikka hurahtaa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Hattaratunika





Hattaratunika saa vielä ihan oman postauksensa. Ai miksikö? Koska täytyyhän minun päästä esittelemään mallitilkku, kun räpsäsin siitä kuvankin ennen sen purkamista. En kuulu ahkerimpiin mallitilkun neulojiin, ja siksi välillä uuden työn aloittamiseen kuuluukin myös purkamista. Nyt siltä säästyttiin mallitilkun ansiosta, ja työ pääsikin heti hyvään vauhtiin.






Tyttö tuntui tykkäävän. Eikä ihme.
Tunika on kuin iso hattara, ja hattara on tytön herkkua.






Tunikan ohje Novitan lehdestä syksy 2008.
Pienillä muutoksilla, mm. hihansuut huolittelin virkkaamalla.
Lankana Rose mohair, ja puikot KnitPicksin pyöröt kokoa 5.
Koko vielä hieman reilu 134 cm,
joka mahtuu toivottavasti
ensi talvenakin hyvin päälle.



Onni on...



...uusi, ehjä ja toimiva lamppu
kohdistettavalla valolla
neulojan tuolin vieressä...

Huomaa sisustuselementit
subbarin piuha,
lankalaatikot
kerijälaite laatikossaan,
käsityölehdet kassissa ja lattialla,
ym. tarpeellinen rekvisiitta...







...vanhempien vierailu,
etenkin tuliaiset....

(Patons Sorbet,
akryylikin sallitaan puuvillan seassa,
kun kerän hinta on 0,70 €)






...tyttö....





...joka tanssii
uudessa tunikassaan.



lauantai 7. maaliskuuta 2009

Kevätväsymystä

Täällä ollaan kevätväsymyksen kourissa. Ideoita ja keskeneräisiä riittää, vaan ei valmista.



(Myöhempi muokkaus:
kuvia ladatessani löysin tällaisen otoksen kamerasta.

Mies on tämän räpsäissyt kuulemma eräänä iltana töistä tullessaan. )



Puikoilla on mekko esikoiselle karkkivärisestä liukuvärjätystä vironvillasta, mutta se on jämähtänyt. Kevät tulee kovaa vauhtia, ja esikoinen on muutenkin niin kuumaverinen, että mekko taitaisi jäädä pakkaspäivinäkin vähälle käytölle. Voi olla, että neulon mekon valmiiksi joka tapauksessa, voi olla, että en. Tuumaustauko ennen purkamista on paikallaan.

Myös etiopialaisen vauvan nuttu on jumissa puikoilla, vaikka se pääsisi varmasti käyttöön.

Mies kävi eilen lankaostoksilla Euromarketissa, nyt olisi Rose mohairit tytön pitkään toivomaan tunikaan odottamassa. Odotan inspiraatiota tunikan aloittamiseen.

Inspiraatiota odotellessa nappasin kikkailijalta mukaani tällaisen:
Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Rohkeasti vain kommentoimaan ja kokeilemaan onnea :). Josko minullekin iskisi inspiraatio, kun pääsee miettimään, miten voisin parhaiten ilahduttaa muita.


Kuumeinen keskimmäinen kaipaa kädestäpitelijää, siispä blogi vaikenee taas.