maanantai 27. kesäkuuta 2011

Jotain äidillekin



Olihan se jo aika äidinkin saada jotakin. Ja tietysti siitä niin kovasti tykkäämästäni kukkalakanasta. Kaavoista kiitos Hennalle melkein naapuriin, samoin patisteluista ommella nyt heti itselle, eikä tehdä esikoiselle mekkoa. Jos muistan oikein, Henna on piirtänyt kaavat joskus aikoinaan jonkin valmiin vaatteen perusteella. Tarkka lähdetieto, eikös vaan.

Hyvin toimii kaava joustamattomallakin kankaalla. Lisäsin varmuudeksi saumanvaraa hieman runsaammin, samoin pidensin helmaa hieman. Tunikan helmaan sain vielä hyödynnettyä lakanan helmakäänteen. Tykkään, ja luulenpa, että tällä kaavalla tulee ommeltua vielä useamman kerran.

Villaista varalle



Vaikka Suomen suvi onkin lyhyt ja vähäluminen, villikset neulottiin syksyä ja talvea ajatellen. Kuopus sai lahjakkaasti monet pitkäpunttiset villikset polvista puhki, joten näitä on hyvä tehdä jo kesähelteillä parit tulevaa syksyä varten odottamaan.

Nämä ovat tiukkaa mallia, lähinnä villaiset legginsit. Ajatuksena oli, että kävisivät mekkojen ja hameiden kanssa. Jännäsin neuloessa, tuleeko pienet pöksyt liian pitkillä lahkeilla, mutta oikein hyvät pöksyt tuli.







Alaviistosta otettu kuva venyttää lahkeita vielä entisestään. Minkäs teet, mies kuvaa miten kuvaa, minä en nyt kykene kiipeilemään parempien kuvien toivossa, vaan köpöttelen sähäkän sinisten sauvojen avulla minkä köpöttelen. Villisten lanka on Novitan Puroa, Metsä taisi olla tämän sävyn nimi. Puikkoina cloverin bambupyöröt, ja lahkeissa addin minipyöröt, molemmat kokoa 4. Aavistuksen tiukempaa jälkeä, josko se vähän hillitsisi nyppyyntymistä käytössä. Mitään ohjetta en seurannut, mutta lähimpänä olisi varmaankin Villapöpät, jos joku haluaa tehdä samankaltaisia pöksyjä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kukkamekko kuopukselle


Tässäpä kuopuksen uusi kukkamekko, Juju-tunikan kaavalla. 
Ruskea kukkakangas on ystävien vanhaa mökkilakanaa. 
Minä tykkään tästä kankaasta hurjan paljon.


Seuraava kuva kertoo omaa tarinaansa kuvaamisen haastavuudesta.
Pitäisi varmaankin suosiolla ottaa henkarikuvia...


Ajatus oli tehdä taas vaate, joka kasvaa lapsen mukana.
Niinpä hihojen kasvunvara piiloutuu taas kuminauhakujan avulla.
Pujotin ohutta kuminauhaa myös kaula-aukkoon, 
sen voi poistaa sitten, kun tämä mekko on paita, 
tai ehkäpä peräti 3/4-hihainen paita.


Itse olisin lisännyt tähän jänskän vihreät kanttinauhat varastoistani, 
mutta kysyinpä sitten seitsemänvuotiaalta esteetikko-isoveljeltä,
mikä on hänen mielestään paras annetuista vaihtoehdoista.
Enkä ollut ajatellut, että joukossa on hänen lempivärinsä, 
joten muilla vaihtoehdoilla ei juuri ollut mahdollisuuksia tulla valituksi.
Ja tämä lempivärihän on sitten salainen, ettäs tiedätte.

Eipä minulla olisi ollut oikean sävyistä vihreää ompelulankaakaan,
joten hyvä valinta oli vaaleanpunainenkin.
Lankasenkin kätköistä kaivoin Blend Bamboota, josta virkkasin 
mekon koristeeksi pienen kukkasen ja pitsintapaista helmaan.


"No niin mutsi, nyt riittää se kameran kanssa heiluminen, 
lähden ajelulle, ala työntää traktoria."


Helman pitsi käy rusetintapaisella toisessa reunassa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kuopuksen tunika


 
Ompelin pitkästä aikaa. Kuopukselle syntyi tunika pienestä Tiimarin alennuspöytäliinasta, mummin joskus kauan sitten lahjoittamasta pitsipussista löytyneestä ostopitsin pätkästä, sekä harmaasta kanttinauhasta. Harmaasta ompelulangasta kiitokset naapuriin. Ompelin tunikaan vielä koristeeksi nappeja, ne löytyivät omista kätköistä.

Kaava on Juju-kirjasta hieman muokattuna. Koko on 90, eli tänä kesänä on hieman reilu ja menee mekostakin. Hihoissa oleva kasvunvara asettuu kuminauhalla.

Malli on syötävän suloinen, mutta ikiliikkujana aika haastava kuvattava. Laitetaan nyt pitkän bloggaustauon vuoksi sitten useampi kuva..





 
Ja lopuksi vielä rennompi meininki
isosiskon jalkapallopelin katsomosta: