Jatkoaikaa vanhoille rattaille

Miehen esikoisen (17 v.) vanhojen avorattaiden kankaille oli käynyt kuten niille nyt varastossa käy, home teki tuhojaan. Tykkään näistä vanhoista avorattaista käytössä, ovat ihanan näppärät ja kevyet nostella, ja menevät pieneen tilaan. Silti kyytiin mahtuu kuopuksen lisäksi myös vähän tavaraa, jota yleensä neljän muksun kanssa liikkuessa tuppaa myös olemaan mukana. Kuvissa tavarakorissa on sadesuoja, sekä aiemmin ompelemani neliöliina.

Siispä rattaat tarvitsivat uudet kankaat. Kiitos ystävälliselle kanssaompelijalle, joka säästi minulta kaavoittamisen vaivan, ja lähetti kaavat postitse. Tarkoitus oli ommella tämä projekti jo ennen muuttoa, mutta olin mennyt pakkaamaan harmaan kanttinauhan jo johonkin jemmaan. Kanttinauha pysytteli piilossa täällä uudessakin kotimaassa, kunnes putkahti yks kaks piilostaan lankasenkin kätköistä.

Kaikki jatkojohdot olivat jo käytössä, ja koska pikkurattaat tarvittiin seuraavan päivän Brysselin reissulle, ompelin sitten uudet kankaat lattialla. En suosittele, selkä on vieläkin kipeä. Kovin läheistä tarkastelua eivät saumat ja kanttaukset kestä, eikä vanha ompelukone ollut joka kohdassa yhteistyöhaluinen. Ompelukonekuumetta pukkaakin. Kangas on Ikeasta, pehmusteena kehnoa fleecepeittoa, kun sellainen pyöri sopivasti saatavilla kankaita leikatessani. Istuinosan kovike on alkuperäisistä rattaista, se kun oli ihan kunnossa.

 

Kuopus tykästyi "uusiin rattaisiinsa". Minua ilahduttaa kovasti, kun vanha tavara sai lisää käyttöikää. Ja ovat nämä uudet kankaat pirtsakammatkin, kuin alkuperäiset tummansiniset.

Mekkomania

Puikot ovat viuhuneet mekkoja kuopukselle. 

Talven vetoa ja viimaa vastaan on varustauduttu villamekolla. Ohjeena on käytetty Georgie Hallamin Oriental Lily mekko- ja tunikaohjetta. Hihat jätin lyhyiksi, ajattelin että mekko menee sillä tavalla useammalla kelillä. Violetti lanka on hyvin haudottua pussiwoolia, Novitan Korian tehtaanmyymälästä joskus muinoin hamstrattu. Siitä piti joskus tulla esikoiselle villatakki, vaan kun ei taida koskaan olla niin kylmä, että neiti sellaista tarvitsisi. Ajattelin neuloa mekolle kaveriksi raidalliset legginssit ja ehkäpä boleronkin, lankaa riittää. Ruskea lanka on Vikingin baby ullia, ja koristeissa käytetyt ovat nallea ja seiskaveikkaa. Puikot kokoa 3,5.
 

Ompelijat saattavat huomata, että mekon mallihan on ilmiselvä tissis. Kivalta se silti näyttää lapsenkin päällä. Viileämmillä ilmoilla alle puetaan kuitenkin pitkähihainen paita.

Virkattujen koristeiden sijoittelu on toteutettu kuopuksen oman suunnitelman mukaan. Pikkaisen tuo lintu vielä kaipaa vauhtiraitaa, ja takapuolelle olisin kirjonut kärpäsen, jos olisin osannut.

Tora Frosethin Little sisters dress on jo toinen tekele samalla ohjeella. Muokkasin ohjetta hieman käsiaukkojen kohdalta, sillä painavalla puuvillalangalla niistä tulee ohjeen mukaan tehtyinä minun makuuni liian suuret. Muutenkin silmukka- ja kerrosmääriä on hieman muuteltu langan mukaan. Alkuperäinen ohjehan on villalangalle. Käyttämäni lanka on Schachenmayr Cataniaa, pinkki taitaa olla aloe vera versiota, ruskea tavallista. Tykkään tästä langasta kovasti. Napit olivat omasta jemmasta, varmaankin aikoinaan Haminan Fidasta hamstrattu. Tähän mekkoon neulottiin kasvunvaraa reilusti, eli se pääsee kaappiin odottamaan sopivaa hetkeä. Jotenkin noita sopivankokoisia mekkoja on vain päässyt kertymään...

 

Eikä hätää, paikallinen lankakauppa on jo bongattu, ja siellä on asioitukin. Valikoima ei ole mitenkään huimaava, ja kovasti täällä on tarjolla akryylilankoja. Mutta löytyi sieltä puuvillaa ja merinoakin. Onneksi myös posti kulkee, joten akuuttiin tarpeeseen sopii napsutella tutuista puodeista.

Toivon vihreää

Jatketaan pienten peittojen sarjaa. 

Vihreä on toivon väri, joten pieni Toivo sai kastelahjakseen vihreän peiton.

Ohje Lykkefantenin Baby Chalice Blanket. Lanka on virolaista, villaa ja pellavaa. Tuo kaunis vihreä väri on saanut minut tuota lankaa joskus hamstraamaan. Nyt sille löytyi sopiva käyttötarkoitus. Oma kuopus toivoo samanlaista peittoa, saas nähdä, saako peittosarja jatkoa uudessa kotimaassa. Lankaa kyllä muuttokuormassa riittäisi vielä toiseenkin peittoon.

Pienempi muuttokuorma virkaten?

Yllätys yllätys, tämäkin blogi päivittyy joskus. Toivotaan, että tämän bloggauksen tuotos kuitenkin pysyy nuoremman kummipojan perheeltä salassa vielä huomiseen asti. Kukapa sitä reissuunlähtötohinassa blogeja kurkkisi?

Edessä on kuusihenkisen perheen muuttaminen Belgiaan Antwerpeniin. Miehen kesäloman aikana yritimme pienentää tulevaa muuttokuormaa vähentämällä tavaramäärää. Kannoin korteni kekoon myös lankasenkin sisältöä vähentämällä, ei vielä lankoja karsien, mutta virkaten sentään.

 Lankoina kasvivärjättyä Pirtin kehräämön kampalankaa, ja luonnonvalkoista seiskaveikkaa. Keltainen värjätty koivun lehdillä, vihreät nokkosilla ja pihlajan lehdillä. Vaaleampi vihreä oli ennen pataan päätymistään valkoista, tummempi harmaata lankaa. Nämä kasvivärjätyt langat ovat odottaneet kaapin kätköissä sitä oikeaa työtä jo tovin, värjäyskurssista on jo neljä vuotta.

Pitsipalan ohje hieman muokattuna kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Lisäsin vielä kerroksen kiinteitä silmukoita värjätyllä langalla, ja kerroksen pylväitä valkoisella. Palojen yhdistäminen olisi voinut sujua siistimminkin, mutta ehkäpä tuo nyt ensimmäiseksi tilkkupeittoyritykseksi välttää.




Peitto on vauvakokoa, ja pääsee lämmittämään pientä kummipoikaamme.

Minttumaan takana arpoo

Minttumaan takana-blogissa arvotaan ihanaisia pussukoita. 

 

Suosittelen kurkistamaan blogiin muutenkin kuin arvonnan vuoksi. Minttumaassa taas voi shoppailla ihania tuotteita aina saippuoista koruihin, ja pussukoista rakkauspeliin.
Kurkista ihmeessä :).

Ihmemaassa arvotaan

Oman blogin päivittäminen on jäänyt kuvansiirto-ongelmien alle. Mutta onneksi blogeja riittää. Ihmemaassa on arvonta meneillään.

Kyllä täälläkin käsitöitä syntyy, viime aikoina lähinnä ommellen ja virkaten. Ehkäpä vielä joskus blogiinkin asti päivitettäväksi.

Multnomah mummille

Mummini täytti 80 vuotta. Lahjaneuleeksi valikoitui lopulta Hello knittyn suunnittelema Multnomah-huivi. Lanka on ihan vain Novitan Nallea, sitä kun oli lankasenkin kätköissä sopivassa sävyssä tarjolla heti aloitusvimman iskiessä.

Luulin minulle tulevan kiire huivin kanssa, mutta tämä malli olikin nopea neulottava. Huivi oli hyvissä ajoin neulottu, langanpäät päätelty ja lanoliinikylvyssä pehmitetty. Venyttelin huivia vain hieman lanoliinikylvyn jälkeen, en uskaltanut lähteä pingoittamaan huivin kaarevia reunoja minulle suodun kärsivällisyyden määrällä... Hyvä siitä näinkin tuli.

"Otatko äkkiä sen kuvan, tuuli on turhan kova imettäjälle näin ohuessa mekossa..."

Huivi valmistui hyvissä ajoin, mutta kuvaaminen tietysti jäi. Annoin huivin mummille oikeana syntymäpäivänä, ja juhlissa kipaistiin sitten pihalle räpsimään pikaisesti muutama kuva. Isäni uhrautui ottamaan kuvat, vaikka joutuikin koskemaan väärän merkkiseen kameraan ;).

 

Multnomah-huivi asettuu kauniisti sekä hartioille, että kaulalle. Pidän myös siitä, miten aina oikean kaaret toistuvat reunuksen pitsissä. Mummille sanoin, ettei tämä ole hieno hepenes pitsihuivi, jota ei raaskisi käyttää, vaan arkiseen käyttöön tarkoitettu lämmike, jokainen silmukka rakkaudella ja kiitollisuudella neulottu.